torstai 14. joulukuuta 2017

USKO ITSEESI



Tulen aina muistamaan sen päivän, kun ammattikoulussa yksi opettajistani sanoi minulle, valmistumiseni jälkeen ettei 3 vuotta sitten uskonut, että niin villi tyttö olisi valmistunut. En ole ihan sata varma tapahtuiko tämä ensimmäisen vai toisen ammattitutkintoni jälkeen. Asian ydinhän kuitenkin liittyy siihen, että oma ulosantini oli ammattikoulussa hyvin erilainen mitä sisällä päässäni ajattelin. Olin ja olen edelleen erittäin kilpailuhenkinen ja haluan aina näyttää, että pystyn saavuttamaan mahdottoman, melkein. Sisältäni kumpuaa ajatus siitä, että aina joku muu on minua parempi ja haluan yltää samalla tasolle kuin he. "He sanoivat etten pysty siihen ja minä päätin näyttää heille, että pystynpäs" tämä lause pyörii usein päässäni. Usko itseeni ei kyllä aina riitä, mutta silloin kun sen uskon/taidon/pontentiaalin näkee joku muu, saa se minut liikkeelle. Olen pienestä pitäen haaveillut, en tiedä tarkalleen mistä, mutta ehkä se selviää minulle joskus. Sen tiedän, että se on jotakin suurta, minun mittakaavassani. Sen ei tarvitse olla julkisuutta eikä huomiota. Se riittää, että tiedän itse sen, että minä joka jätin lukion kesken ja vaihdoin ammattikouluun, tulen valmistumaan ammattikorkeakoulusta ja saamaan hyvän työpaikan. Tyttö jonka keskiarvo yläasteen päättötodistuksessa oli 7.5, on ylittänyt itsensä. Ylitin itseni jo ammattikoulussa, kun viimeisimmän ammattitutkintoni todistuksessa komeilee sana "stipendi". Stipendi siitä, että olin esikuva Lybeckerin hyvästä opiskelijasta. En tiedä olenko tehnyt niskalimassa hommia, tuskin. Sillä nautin äärettömän paljon siitä mitä teen, sillä joka päivä opin toisaalta jotakin uutta tai opin muistamaan paremmin jo oppimani asiat.


Ja nyt se kaikki haaveilu ja kova työ palkitaan. Kirjoitin työharjoittelusopimuksen Lehto Groupille, josta kerroinkin jo aijemmin. Työpaikka, josta en edes uskaltanut haaveilla. Kaupunki, jossa olen aina halunnut asua. Oulu täältä mää tuun entistä ehompana kuin ennen!

En olisi tässä tilanteessa ilman mun ystäviä, vanhempia, sukulaisia ja ex-anoppia, kiitos!


perjantai 8. joulukuuta 2017

D.I.Y. KAHVIKUORINTA



Innostuin vähän aikaa sitten kokeilemaan itsetehtyä kahvikuorintaa. Erilaisia kahvikuorintoja on näkynyt kaupoissa ja blogeissa entistä enemmän. Olen itsekin kiinnostunut enemmän kosmetiikasta minkä voi tehdä itse.


AAMUKAHVIKUORINTA

4 kupillisen verran keitetyn kahvinpurut
ruokalusikallinen tai pari sokeria
kanelia pari teelusikallista
loraus hunajaa

SEKOITA!

Kuorinta on hieman sotkuista hommaa, joten suosittelen tekemään sen suihkun yhteydessä. En tiedä kauanko tällainen säilyy, jos sitä tekisi isomman määrän lasipurkkiin ja antaisi lahjaksi. Tällainen kuorinta on ihana ja edullinen lahja vaikka tupareihin tai jouluksi. Onko kenelläkään kokemusta näiden säilyvyydestä? 









lauantai 11. marraskuuta 2017

MINUN OULUNI



Minkälainen on minun Oulu? Muistan joulua edeltävät ja sen jälkeiset shoppailu reissut Ouluun äidin, siskon, tädin, serkun ja mummon kanssa. Alle kouluikäisenä äitini ja mummoni shoppailivat Intersport Rintamäellä ja nukuin puolet siitä ajasta kaupan lattialla, jossakin pienessä nurkkauksessa jotten ollut kenenkään tiellä. Kun jouduin kuudennella luokalla noin kolmeksi viikoksi Oulun sairaalaan, sillä toinen lonkistani lähti pois paikoiltaan. Siitä seurasi yli puolen vuoden sairaala kierre Oulussa. Ylä-asteella käytiin jo kavereiden kanssa Oulussa shoppailemassa ja täysi-ikäisyyden kynnyksellä kävimme toisinaan ajelemassa Raksilan marketeiden parkkipaikalla. En muista tarkalleen kumpi muutti aikaisemmin Ouluun siskoni vai silloinen poikaystäväni. 18-vuotiaasta asti Oulu on ollut minulle hyvin rakas kaupunki. Vuorollaan sinne on muuttanut joku ystävistäni tai olen saanut sieltä ystäviä.

 



 kuvat Toppilansaaresta (johon joskus haluaisin muutta, mutta ehkä joku päivä)

Ja pian koittaa se aika kun minäkin pääsen osaksi tätä kaupunkia, sillä minä löysin asunnon. Vuokrasopimus on kirjoitettu 32,5 neliön yksiöön, jossa on sauna, parveke ja parkettilattia. En malta odottaa, että pääsen muuttamaan ja kertomaan uudesta jaksosta elämässäni!